Hiidenhauta - Nälkäkevät
HIIDENHAUTA
Online Video
MetalMusicArchives.com — the ultimate metal music online community, from the creators of progarchives.com
An official music video 'Nälkäkevät' by a Finnish black metal band Hiidenhauta. The track is taken from the upcoming second album "1695" due to be released March 16th 2018 By Inverse Records.
Order 1695 album: http://bit.ly/2GLfnGi
Listen to the album on Spotify: http://spoti.fi/2FMZzCR
Line-up:
Tuomas Keskimäki - Vocals & Lyrics
Emma Keskimäki - Female vocals
Otto Hyvärinen - Guitars
Eetu Ritakorpi - Drums & Percussions
Links:
https://www.facebook.com/pg/Hiidenhauta
https://hiidenhauta.bandcamp.com
https://www.instagram.com/hiidenhauta
https://www.youtube.com/user/Hiidenhauta
Video by AirAction Oy www.airaction.fi
LYRICS:
Nälkäkevät
Kuolema on ovella. Suurin joukkokuolemien tuho tapahtui vuonna 1697, jolloin Suomessa menehtyi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Aikalaisten tiedot tuhon mittasuhteista olivat epätarkkoja, mutta sitäkin kylmäävämpiä. Maaherrat kirjoittivat ihmisten kuolevan ja loppujen jättävän kotinsa ja lähtevän kerjuulle. Kerjuulle lähtijät taasen levittivät tauteja. Kuningas Kaarle XI teki kuolemaa. Tukholmaan kantautui tietoja joukkokuolemista ja valtavasta nälänhädästä. Yhdessä nämä muodostivat eräänlaisen raamatullisen kohtalonsinfonian. Suomi oli saarroksissa, jää eristi maan, kuten joka talvi, mutta nyt se toi mukanaan kuoleman. Suomenlahti oli vielä huhtikuun lopussa täysin jään peitossa. Kahden katovuoden jälkeen aitat olivat tyhjiä. Väkeä kuoli päivittäin, ja he makasivat hautaamatta, koska eloonjääneet olivat liian voimattomia tekemään mitään. Talvi 1696-1697 oli pahin mahdollinen: osin se oli niin leuto ja märkä, että rukiin talvehtiminen epäonnistui. Kevättalvi oli kuitenkin kylmä.
Kärsimys kedolla kulki
taskussa tuhat surua.
Tuo istui päivät pakkasiksi
kevään kunnaiden kukille.
Nyt viimeisenä keväänä
soi kohtalot korkealle,
ja kaukana kipujen mailta
kärsii kuoleva kuningas.
Valvoo tauti vaativana
kehtoa keväisen linnun.
Vettyy maa veden vajassa,
vaan eivät siivet kauas kanna.
Minä synnistä palelen,
ei väsy ihoni poltto.
Istu pirtin penkin päähän
ja sulje minut syliisi.
Vie minut keväinen tuuli,
kun kiiltävät jäät merellä.
Vie minut, keväinen lehti,
vie nälästä sairas mieli.
Vie ruumis, elosta kerran
kipuun sammunut. Vie kaikki!
Vie surut, keväinen hanki,
vie taudista palava ruumis.
Vie minut nälän talosta,
ajan aitan hartioilta.